tiistai 30. joulukuuta 2008

Helmiä


Olen lukenut erilaisia koru- ja helmiblogeja ja saan kohta hulluuskohtauksen.
Näyttää siltä, että tälläkään asialla ei ole minkäänlaista loppua, vaan oireet pahenevat taudin edetessä = helmet lisääntyvät = langat lisääntyvät= kissat lisääntyvät.... you name it...
Hyvä kuitenkin kun ihmiset väkertävät käsillään juttuja. Se on isku vasten kasvoja kaikelle kertakäyttökuttuurille ja muulle pöljäkulutukselle.
Korujen teko on yllättävän vaikeaa. Tänä jouluna tein monille kavereille koruja lahjaksi ja välillä sai istua tuntikausia miettimässä ja kokeilemassa eri juttuja. Sitten kun sai korun lukkoja vaille valmiiksi, piti paussin ja tuli takaisin joutui taas alkamaan alusta, koska kaikki oli päin peetä.
Kun sitten lopulta sai korun valmiiksi näytti se seuraavana päivänä vähintääkin hämäräperäiseltä...
Mutta hauskaa tämä on, eikä pääse rahatkaan seisoskelemaan tilillä turhanpäiten.
Huomaa uusi jerusalemilainen korulipas, mies osti. Kaunosielu.
Lippaasta pilkistää ensimmäisiä tekemiäni koruja. Hyvä ikuistaa ne tähän jos vaikka jotain kehitystä sattuis tapahtumaan....


Ja tässä työkaverilta joululahjaksi saamani puikko-holder. Sen nimi on Turakainen. Huovutettua Fritidsgarnia. Rakastan noita värejä...... siinä on malliksi pari piikkisian piikkiä.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Jerusalem


Kotimaaaani o-o-ompi Suuooomi....

Olen kutonut sukkaa kävellessä pitkin Jerusalemin katuja....
Sitten alkoi tämä sota. Ensin se kuulosti ilotulitukselta, sitten meni jakeluun koko juttu ja nyt täällä Espoossa kun ammutaan raketteja, kuulostaa se sodalta ja mietin mitä kaikki pakolaiset sun muut ajattelevat tuosta metelistä. Ja nyt on vasta maanatai... uudenvuoden aatto on ylihuomenna.
No asiaan. Törmäsin lankakauppaan, mutta siinä maassa tekokuidut ovat arvossa arvaamattomassa, joten se siitä. SENSIJAAN siellä on helmikauppoja. Voi kamala. Mukana oli vain pieni matkalaukku, mutta se painoi ihan kamalasti, koska oli täynnä KIVIÄ. Jalokiviä tietenkin hahaha. No, perästä kuuluu kunhan saan jotain aikaiseksi.
Sillä välin tässä kaikille käsityön ystäville Moshe Dayan-räsynukke..... museosta löytyi tämä.
Lievästä epävakaisuudesta huolimatta Israelin matkailua voi kyllä suositella. Ruoka ON hyvää ja ihmiset taatusti erilaisia kun täällä kotopuolessa.
Kamelit ovat kammottavia otuksia, mutta tällä kertaa säästyin niiltä. Ovat varmaan talviunilla tai jotain.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Joulutauolla


Ompeluseurakunta toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua.
Tämä syksy on ollut kiva, vaikka kiireinen, mutta on ollut ihanaa vaihtaa välillä tälle kanavalle ja kirjoitella tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Päivän henkireikä on ollut katsoa muiden blogit ja mitä kukakin milloinkin on tehnyt ja kirjoittanut. Monet teistä ovat olleet inspiraation lähteinä ja "ylläpitäneet" harrastusta käsillä tekemiseen. Muutenhan sitä ajattelisi ettei mitään ehdi... mutta kun muut ehtivät, niin kyllä kai sitten minäkin.
Nyt lähden joulun ajaksi Jerusalemiin. Laukussa on lankaa... Israelissa on kuulemma tulitauko katkolla ja raketteja sataa taivaalta, mutta uskon vahvasti villalangan suojelevaan vaikutukseen.
Tai oikeastaan....

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Se tapahtui taas


Aloitin uuden ennen kuin sain edellisen valmiiksi... hohhoijaa.
Tai on tuolla useampikin juttu kyllä kesken, mutta olin nimenomaa vaatinut itseäni tekemään villapaidan loppuun ennen uuden kaulurin aloittamista. Joku sivupersoona pääsi voitolle ja aloitti kaulurin eilen illalla.
Kysessä on double knitting-tekele. Tuloksena kaksipuolinen positiivi-negatiivineule. Ohjeen tilasin taitelijalta ja se onneksi sisälsi videolinkkejä, muuten asian hahmottamisessa olisi saattanut mennä vielä kauemmin = hyvin kauan.
Tapestry cowl by Pepperknit lankana on Limbo ja puikot 4.
Mielestäni aika hieno juttu ja tekeminen menee samaan sarjaan kuin sudokut ja pitsihuivit eli älä herpaannu hetkeksikään tai kosto on hirmuinen ja saat purkaa kaiken, mikä tässä tapauksessa aiheuttaa normaalia huomattavasti enemmän päänvaivaa....


Ja sitten tuo eilen mainitsemani vähemmän ketterä kissarotu.
Yksi sen edustajista nukkui aamulla vinolipaston päällä. Yhtäkkiä kuului SWOOSH ja katti liukui kantta pitkin maahan umpiunessa. Heräsi kyllä tietenkin siinä vaiheessa kun kuului PFUMP.
Meinasin tukehtua, mutta yritin viimeiseen asti hillitä itseni, sillä kissoille ei oikein uskalla nauraa päin naamaa. En tiedä mitä pelkäämme, mutta kukaan perheenjäsen ei mielellään naura niille. Emme tosin tiedä mitä siitä siitä voisi seurata? Neuloja sängyssä, arsenikkia kahvissa???? Kannattaa kuitenkin olla varovainen...

lauantai 6. joulukuuta 2008

Rauha ja hiljaisuus


Rauha ja hiljaisuus vallitsee talossa. Mies matkustaa Kiinassa ja kotona kuorsaamme vain minä ja kissat.
Ulkona on mukamas valoisaa, mutta silti kuvaa ottaessa valotusaika on niin pitkä, että tuloksena on vain söhryä. Salamalla saa, mutta omituisen näköisiä. Tämä johtuu siis siitä, ettei osaa käyttää kameraa.
Muutenkin olen alkanut epäillä kykyjäni tehdä yleensäkään yhtään mitään. Ajattelin väsätä muutaman korun, koska kaikki muutkin tekevät niin. Aikaa kului 4,5 tuntia ja tuloksena on kaksi tekelettä, joista toisessa on 3 helmeä ja toisessa 5. Onneksi en yrittänyt mitään laajempaa projektia, kuten rannekorua....

Viimeajat olen tehnyt sekalaisia neulomuksia, joista osaa ei voi kuvata vuodenaikaan liittyvästä asian arkaluontoisuudesta johtuen.
Ja sitten olen tehnyt villapaitaa/takkia pyöröpuikoilla Zimmermanin prosenttisysteemiä noudattaen. Kohta tulee valmista.
Huomatkaa hienot kissan kynnen jäljet lipastossa.... tuossa puseron helmasta alaspäin... Ragdollit eivät ole niitä ketterimpiä eläimiä. Hyppy jää usein puoleen väliin tai tähtäys menee muuten vaan pieleen ja seuraa epätoivoista valumista takaperin. Tuo rotu ei pärjäisi luonnossa päivääkään ilman nakkikioskia.

torstai 4. joulukuuta 2008

Osapäiväkarhu pahasti horroksessa

videoToimistoapulaisista voi olla hirveästi haittaa...
Vähän ennen vaipumistaan talvihorrokseen tämä bloggaaja jaksaa katsoa korkeintaan tuon mittaisen elokuvan. Elokuvan lähetti ystävä, joka ymmärtää sielua.
Vihjeenä voin sanoa, että muillakin tuntuu menevän yhtä lujaa. Tikrun sivuilla menee Saukki ja Pikkuoravat....

lauantai 29. marraskuuta 2008

Talviuni


On aika syödä kuusenneulasia, kuten muumilaaksossa, vetää filtti korville ja vaipua sängyn uumeniin. Sieltä saattaa kuulua satunnaista puikkojen kilinää... tekeillä on villatakki Rowanin Yorkshire tweedistä. On vaan niin vähän valoa, että kuvia ei oikein saa...

lauantai 22. marraskuuta 2008

Koiran puku


Koira-lapsi palelee, joten sille piti saada puku.
Lankana Fritidsgarn harmaana ja sama Kool-aid-värjättynä. Reunaan virkattu joukkoon vähän heijastinlankaa.
Malli = hevosen loimi minikokoisena.
Lopputulos raamatullinen viitta Joosefin malliin. Toivottavasti koiraa ei veljet työnnä kaivoon puvun takia...
Mannekiinina suivaantunut Kissatäti Kutvonen.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Lepakkolaukku


Elämää marraskuussa.... valo ei riitä kuvaamiseen edes kirkasvalolampun ja salaman kanssa. Valotusaika on niin pitkä, että pitäisi olla hievahtamatta ja hengittämättä ties kuinka pitkään.
No, sainpas kuvattua elämäni piristeen, Pikku-Ketun tekemän lepakkopussukan..... Se saapui postissa ja päätyi heti suojelemaan kerää kissoilta. Päivällä siinä on puhelimet ja töissä vetäisen sen leveästi esiin ja odotan kun kuoro kysyy: "Heei, mikä tuo on ja mistä se on tullut?"
Häh-häh.
Tekeillä on pusero tai villatakki Rowanin Yorkshire 4-ply Tweedistä, joka on lopetettu lanka, mutta sitä löytää Ebaystä kuitenkin, koska JOTKUT ovat hamstranneet.

Lepakot ovat olleet yksi suosikkihahmoistani jo vuosia ja välillä siitä on aiheutunut joitakin väärinkäsityksiäkin. Öh...
No kuitenkin. Kauan sitten pelastin päivällä lepakon nukkumasta oven päältä ja totesin sen näyttävän aivan miniatyyrisusikoiralta. Niin söpö otus. Tosin, jos se olisi räpsäyttänyt siipiään olisin varmaan pinkaissut tieheni kiitettävällä nopeudella....
Toiseksi olen aina ollut Batman-fani. Ja Mustanaamio- ja Zorro-fani jne.
Jos olisin tarpeeksi rikas, ettei tarvitsisi käydä töissä, käyttäisin aikani yhteiskunnan päättäjien pelotteluun. Ehdoton ykköshuvi! Olen kauan haaveillut sellaisesta nykyajan Punaisen Neilikan tai Robin Hoodin roolista, jossa voisi "ryöstää rikkailta" ja antaa niille jotka oikeasti elävät pärjäämisen rajoilla.
Älkää pelätkö, en ole nyt juuri menossa Westendiin tai Eduskuntaan riehumaan.... mutta ehkä myöhemmin. Haha. Vakavasti ottaen, koska oikeudenmukaisuus ei yhteiskunnassa toteudu - rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät - pitäisi asiaan ehkä puuttua, vai?

maanantai 17. marraskuuta 2008

Lapaset Norosta


Melkein valmis peitto....
Nukahdin eilen sen alle kesken reunuksen kutomisen ja heräsin niin, että olin myllännyt lankakerän alleni ja ympäriinsä. Sillälailla. Se siitä kannattaako nukkuessa kutoa.
Täksi päiväksi oli luvassa ja toteutuikin pieni pakkanen. Äkkiä siis lapaset jostain. Aloitin eilen ja lopetin tänään töissä palaverissa. Kukaan ei huomauttanut mitään. Sitten ajelin kotiin päättelemättömillä lapasilla langat roikkuen. Loppu ilta kului pieneen virkkaukseen, lankojen päättelyyn ja parin napin ompeluun. Uskomatonta, samassa ajassa mikä kului yksien typerien lapasten päättelyyn olisin kutonut ties mitä... puoli peittoa. Ei ihme, että ihmiset inhoavat päättelyhommia ja välttelevät niitä viimeiseen asti. Missä se keiju viipyy? Viimeistelykeiju tai mikä se oli, joku sellainen päättelyyn erikoistunut tonttu. Kaikki käy. Paitsi puutarhatonttu.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Pikapeitto


Luulin tämän projektin kestävän pitkään, mutta toisin kävi. Aivan tajuttoman nopeatekoinen. Aloitin keskiviikkona ja nyt on sunnuntai-aamu. Koska neule on aina oikeaa ja kooltaan kaulaliinan luokkaa voi melkein nukkua ja kutoa samalla. Aivoni sisäistivät jopa sen, että viimeinen silmukka kudotaan aina nurin. Neulosta voi raahata perässään kaikkialla ja kutoa samalla. Ainoa huoli on, että kutoo vahingossa liian pitkälle eikä käänny ajoissa. Tämä on tehty 24 silmukalla, 7 puikoilla ja näyttäisi olevan noin tavallisen torkkupeiton kokoinen. Kaavaa voi suurenta tai pienentää mielensä mukaan lisäämällä tai vähentämällä alkuperäistä silmukkamäärää tai vaihtamalla langan paksuutta. Nyt sitten viimeistelykeijun luokse...

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Peitto


Tekeillä on peitto Elisabeth Zimmermanin kirjasta The Opinionated Knitter. Tuo muori on aivan uskomaton tapaus ja todella tutustumisen arvoinen. Tarkoitan rouvan tuotantoa, hän itse kuoli jo vuonna 1999, mutta jätti jälkeensä tekstejä, ohjeita ja hienon esimerkin. Kirjat ovat muutenkin hauskoja luettavia ja ohjeet uskomattoman selkeitä ja helposti toteutettavissa.
Lankana on Gjestalin Naturgarn no 1 ja puikot kokoa 7.
Niin, lanka löytyi sieltä Ogelin kaupasta...

Neuleassistentit ovat mukavaa seuraa, mutta tuo viimeinen näyttää kyllä vähän kypsyneeltä...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Miehet

Hirveä juttu tapahtui tänään.
Istuin kutomassa, kun mies yhtäkkiä kysyi, että "paljonko sulla muuten menee kuussa rahaa noihin lankoihin??"
Yritin leikkiä kuollutta, mutta taisin paljastua kun huulet liikkuivat etten sekoa silmukoiden laskussa.
"Että mitä?" kysyin....
Niin paljonko menee rahaa lankoihin?
Öööö?
Ei kai kukaan voi kutoa 24-7 ilman, että tohon menee rahaa!
Tota...?
Paljonko?
Mitä? En ole laskenut?
Kai tohon nyt menee monta kymppiä?
Tota???
Sitten mies lähti ulos ja piti huutaa sen perään, että ota roskat, mutta koska olin kutomassa huusin NELJÄTOISTA, eiku ota roskat....
SE oli noloa.
Onko joku oikeasti laskenut?

Olen tavannut aasin


Lienee tarpeetonta sanoa, että valot on näissä kuvissa päin peetä. Toisessa liikaa ja toisessa liian vähän. Katsokaa siitä keskeltä. Yläkuvassa on lahjasukkia, mutta ne ovat miehille, jotka EIVÄT lue neuleblogeja ja tuskin ne nyt noista mitään tajuaisivat muutenkaan. Raidallisessa on piilokuvana lepakoita, mutta ne eivät erotu kuvassa, vaan ovat siis piilossa. Haha.
Sattuuko muuten joku tietämään paljonko silmukoita naisen Noro-sukkaan laitetaan? Noin suunnilleen?
Haaa!
Olinpas eilen Messukeskuksessa Kädentaito-messuilla.
Perjantai-iltana kukaan ei ole yleensä terävimmillään, mutta heräsin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran havahduin kun saavuin osastolle, joka oli täynnä Noroja. Hepuli. En ole nähnyt Noroja elävänä muita kuin ne, jotka itse omistan ja jotka ovat tulleet nettikaupasta.... Tämä oli Käsityötalo Priiman osasto ja niillä oli suunnilleen koko kokoelma, ainakin yleisimmät.
Nuo tarttuivat mukaan, Kureyon sukkaa ja Silk Garden Litea. Olisin ottanut monin verroin enemmän, huokaus, mutta ne ovat oikeasti kalliita....
Toisen kerran heräsin kun yhtäkkiä näin aasin. Ison ja pehmeän. Ja sitten toisen ja sitten hevosia ja poneja ja alpakoita ja laamoja. Jestas. Aasi oli NIIN pehmeä ja sillä oli niin pitkät korvat, että se oli oikeasti hassun näköinen. Mihin ne tarvii tollaiset korvat?
Laamat oli todella hienoja ja niidenkin korvat on omituiset. Kaikennäköisiä luojanluomia... Ja noista me tehdään sukkia?

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Koiravieras


Ensimmäinen lapsenlapsi on koira... Thank God!
Urpo on Jack Russel, noin 9 viikkoa vanha ja se ajaa kissoja takaa ympäri kämppää, vaikka on kooltaan vain 1/3 niistä. Oma koira kupsahti viime keväänä ja kissat ovat hallinneet valtakuntaa siitä lähtien (sitä ennen vallitsi Leijonakuningas-tilanne, leijonat vs. hyeenat). Koiravieraan saapuminen oli niille lievä järkytys. Ne varmaan luulivat, ettei tällaista voi enää tapahtua. Vanhemmat kissat sanoivat voi ei ja hohhoijaa ja menivät nukkumaan, mutta Sylvi jaksoi ihmetellä patterikoiraa vierailun loppuun asti. Urpolla on omakin kissa kotona ja sitä se on jo tottunut kurittamaan, mutta oikeastihan kissat aina hallitsevat, vai....

lauantai 1. marraskuuta 2008

Hyeenakauluri




Ilun puodin aivan loistavsta kashmir-langasta nimeltä "Kaksi koiraa", tuli väsättyä tämä pehmeääkin pehmeämpi ja täysin kutittamattoman poolokaulus. Insipiraatio löytyi Brooklyn Tweedin irtokauluksesta, Morningside Neckwarmer. Neule on patenttia ja se tekee raidallisessa langassa tosi tosi hauskan efektin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Calorimetry



Nuo mököttävän näköiset tapaukset ovat siis niitä Calorimetryjä eli puolipipoja. Näyttävät tosin ihan sammakoilta ja kampeloilta...Napit tulee niskaan ja siten menoksi. Tänään oli just hyvä keli testata niitä kun ulkona meinasi tuulla korvat irti päästä. Tekemiseen ei kulu aikaa juuri ollenkaan, joten kaikki heti kokeilemaan.
Näissä on n. 80 silmukkaa, lankana nuo eilen ostetut Cornwall ja Silke Alpaca, 5 puikoilla tehty ja linkki ohjeeseenkin löytyy eilisen päivän kohdalta.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Lauantai Helsingin keskustassa



Jätin auton Bulevardille ja suuntasin kohti Hobbooks-kauppaa Korkeavuorenkadulla. Ja saldo näkyy kuvassa, tosin yhteissumma oli vain vähän yli 70 euroa, kun se olisi voinut olla paljon enemmänkin neljästä kirjasta. Ja toisaalta, olisittepa nähnyt mitä kaikkea EN ostanut. Se kauppa on ihan tappopaikka.... Siellä on KAIKKI mitä ihminen on aina halunnut harrastekirjoilta! Sisustus, kokkaus, you name it.
Nuo alla olevat kuvat on sukkakirjasta ihan vaan räpsästy näytteeksi. Kirja vaikuttaa aika käytännölliseltä, eikä siinä ole mitään "kuinka kudon raidallisen sukan"-juttuja, vaan ihan asiaa.


Ja sitten uusine oppaineni mäkeä ylös ja alas Menitaan, josta nuo ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Ajattelin tsekkailla vähän sitä Calorimikälieneetä, hetkinen..... Calorimetryä Knittystä. Ensin tosta Silke Alpakasta...

lauantai 18. lokakuuta 2008

Huiveja

Tämä on Jatan Zetor. Lankana Fleece Artistin Suri Blue.
Lankaa meni yksi vyyhti = 100 g = n. 600 m
Tämä lanka on kyllä jo aika luxusta, mutta olkoon.... väri on rubiini ja vaikka kuvassa ei varmaankaan näy, niin se on vähän kirjavaa eli muutamaa punaisen sävyä löytyy. Mums.
Aikaa tekemiseen meni alle viikko, mutta se johtui flunssasta, kun en ymmärtänyt mistään mitään ja istuin vaan sohvalla kädet kutimen ympärille krampanneena enkä älynnyt lopettaa ennen kuin lanka loppui.

Kun sitten eilen olin päättänyt pitää tauon kutomisessa (ainakin muutaman tunnin) eksyin Brooklyn Tweedin sivuille ja juutuin tuijottamaan Noro-huivia. No, ensinnäkään en todellakaan tarvitse lisää minkäänlaisia kaulan ympärille kiedottavia vaatekappaleita, mutta kaapissa oli neljä kerää Noron Silk Gardenia, jotka heti ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi tähän projektiin. Ja ennen kun olin ehtinyt sanoa kissaakaan oli tätä jo metri valmiina. Pitsin jälkeen vaihtelua, kun ei tarvinnut katsoa kutimeen päinkään.
Nämä ovat kaikki samaa väriä 251, mutta koska ne on ilmeisesti kehrätty "arvaa seuraava väri"-periaatteella, niin niistä saa raidallisia kun kutoo kahdesta kerästä vuorotellen. Värit tulee ihan randomisti. JA NYT MINÄ VASTA YMMÄRRÄN miten hieno lanka tämä oikeasti on!!! Useimpien Suomalaisten tapaan en pidä hysteerisen kirjavista vaatteista, mutta huivit, sukat, lapaset, pipot, shaalit....jep.
Tämä on se elämäni ensimmäinen pitsihuivi ja sen se on kyllä näköinenkin... Yritettyäni ensin turhaan kutoa Zetoria kaivoin esille aloittelijan ohjeet, mutta sain tähänkin reikiä ja koloja asiakuulumattomiin paikkoihin. Menettelee kotioloissa ja vähän taiteltuna muuallakin, ainakin pimeässä.
Dropsin tumman keltaista alpakkaa (ainoa väri minkä näin mökillä hämärässä). Jotenkin tuohon keltaiseen on yhtäkkiä herännyt puoli Suomea yhtäaikaa. Olen aina ollut keltaisen vihaaja, mutta nykyään nähtävästi muuttumassa kaikkiväriseksi... Ehkä tämä valon puute aiheuttaa ihmisessä sekavuutta.

Kissaposeerausta



maanantai 13. lokakuuta 2008

Viljamylly


Kiire...kiire...kiire... koko viikonloppu meni messuilla seisoskellen, MUTTA sain vihdoin hyppysiini viljamyllyn. Olen havitellut sellaista jo vuosia nyt sen sitten tein. Siis ostin.
Olin jonkun sortin luomuhippi jo 80-luvulla ja aina välillä palaan "juurille". Turha tässä nyt on ruuan tehotuotannosta ja tyhjistä ravinteista paasata, kylla te tiedätte.
Pellillä on nousemassa koesämpylät ja vanhat jauhot on roskiksessa. Leivonta noilla jauhoilla saattaa vaatia vähän harjoitusta....
Tämä esittää huivia. Se on ensimmäinen "pitsihuivini" ja siinä on niin paljon ylimääräisiä reikiä, että ajattelin hävittää koko tekeleen, mutta venyttää kuitenkin ensin, josko siitä olisi apua.... Tumman keltaista Dropsin alpakkaa, sääli hyvää lankaa. PS. Kissat on lukittu parvekkeelle toistaiseksi....
Tämä on kolmas pitsihuivini. Siitä pitäisi tulla Zetor.... Lankana Fleece Artistin rubiini SuriBlue. Ihana lanka... vyyhdissä n. 600 m. Pehmeää kuin hevonen. Lienee tarpeetonta sanoa, että väri ei toistu tässä oikein... Mutta tuolla kaupan sivulla värit on aika oikein.
Kesällä yritin ensimmäisenä huivinani tätä Jatan Zetoria ja purin sen ainakin 5-6 kertaa. Sitten heitin puikot jorpakkoon ja mökötin pari päivää. Kirjasta Victorian Lace Today löysin sitten tuon keltaisen huivin mallin. Olisi ehkä pitänyt kokeilla pannulappua ensin....
Ja jos joku nyt miettii mikähän mahtoi olla toinen pitsihuivini, niin sehän oli Mannerheim ja Päivänsäde, joka on jo esitelty aiemmin.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Syksy saa... trala-la-la-laa...

Syksyllä ihmisen ajatukset näköjään ilmentyvät tietyn värisinä. Postin täti toi Titityyltä ShibuiKnitsin Merino Kidiä, joka on aivan syötävän väristä. Tarkkaavainen blogin lukija saattaa huomata, että väri on sama kuin langassa, joka tarttui matkaan Tampereelta alkuviikosta. Mitenhän tuota väriä kuvailisi.... kurpitsa, hunaja, konjakki, sinappi, p...a, höm..... ihana väri joka tapauksessa, eikä sovi mulle ollenkaan. Aika hyvä pari kuitenkin harmaille väreille...

Muistattehan Muumipeikon esi-isän, sen joka asuu kaakeliuunin takana. Tuossa se on sohvan selkänojalla.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Huivi ja hermot kireällä


Tässä pingottuu (pingoittuu?) Mannerheim ja Päivänsäde. Siis se on huivin nimi, ei kissojen. Kissa ovat Kutvonen ja Sylvi.




Huivin pingotus kissojen kanssa pingottaa myös ja mahdollisesti ainoastaan hermot.
Tämä kuvasarja vastaa noin 30 sekuntia siitä menosta, joka jatkui ja jatkui jajatkuijajatkui...
Sitten kun tuo ruskeakorvainen oli pariin otteeseen teroittanut kynsiään huiviin ja olin kuullut muutaman "klik", kun se nyppi nuppineuloja pois ja heitti jonnekin, hermostuin totaalisesti ja peitin komeuden lakanalla, jonka alle ne tietysti pyrkivät, mutta petasin sen maton reunojen alle ja peitin reunat huonekaluilla..... eikä ollut yhtään hiki. haha.