keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Ruusut nää ei riitä, leipää kansalle se nääntyy!


Kannan korteni kekoon leipäkeskustelussa. Siis, eksyin Hobbooks-kirjakauppaan lauantaina ja löysin kauan kaipaamani kirjan, Jan Hedhin Leipäkirjan. Tätä kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet OIKEASTI leivän leipomisesta ja haluavat boikotoida kauppojen mauttomia ja/tai ylihintaisia leipiä.
En tiedä olenko ainoa lajissani, tuskin, mutta jo vuosia olen inhonnut kaikkia teollisia makuja. Kaikki on niin putsattua ja käsiteltyä ja muunneltua, että vaikuttaa lähes vaaralliselta.
Pikku-ketun innoittamana tilasin Artisan Bread in Five Minutes A Day-kirjan jostain maailmalta ja sitä odotellessa lueskelen tätä....
Leivän teossa on kysymys ilmeisesti jotain aivan muusta kuin olen luullut.... Leipäkirjan ohjeita noudattaessa ei kannata luulla saavansa leipää tänään, eikä edes huomenna tai ylihuomenna, koska useimmissa ohjeissa menee päiväkausia..... Onneksi ne suurimman osan ajasta vaan istuvat itsekseen jossain hapantumassa, käymässä, nousemassa tai lepäämässä tms.
Tänään laitan siis hiivan asemesta käytettävän rusinaliemen tekeytymään, samoin omena-nostatusaineen. Rusinaliemessä menee 4-6 päivää, omenahökötys taisi tulla vähän nopeammin....
Villatakkia on tehty ja se on viittä vaille valmis. Napitkin on eilen hankittu. Minullahan on ainoastaan noin matkalaukullinen nappeja, joten on ymmärrettävää, että niistä ei löytynyt sopivia, vaan oli pakko mennä Soukan Menitaan.... No, siellähän kaikki muutkin rahani ovat, paikallisessa Bermudan kolmiossa.

torstai 19. helmikuuta 2009

Etanalle villapaita?


Tässä ehkä omituisin näkemäni neuletyö....
Tämä varmaan sopii niille, jotka eivät pysty keskittymään pitkiin projekteihin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kakulle kävi...



niin, että minuutti blogin päivityksen jälkeen toinen tytär ilmoitti tulevansa miehensä kanssa syömään... Näkyykö kakku seinän läpi 5 km päähän????
No, koiralapsenlapsi tuli myös ja sen kissaserkut olivat tietenkin aivan hiilenä. Sylvi näytti samanalaiselta kuin se yksi villikissalaji Korkeasaaressa, ns. litteä ilme.

Koiraeläin on nyt 6 kk vanha ja sen verran levotonta lajia, että kuvaaminen ei oikein onnistu.
Tukka on vaalentunut ja musta väri hävinnyt turkista lähes kokonaan... Värivaikutelma on tällä hetkellä lähinnä vaaleanpunainen. Mahtaa olla varsinainen meriitti näyttelyssä.... Karvalaji on kuulemma broken eli ei sileä, muttei ihan karkeakaan. Koira muuten on kaiken kaikkiaan vähän broken, ei ole ihan seinähullu muttei kyllä aivan täysipäinenkään....

Kakkua


Ensimmäinen kuva esittää kakkua, jonka aion kohta syödä. Alle ensin vähän lohta Japanilaiseen malliin eli pieni annos ja sitten iso annos kakkua.
Tuossa vieressä ruusuja mieheltä, voi miten herttaista....

Asiaan. Blogini ei kuulemma päivity. Ei niin, koska uusi työpaikka vie kaiken energian. Eniten pelkään, että helmikuukin menee huomaamatta ohi. Runbergintortut sain kiinni viimetipassa, mutta en ollenkaan sellaista määrää kun normaalisti. Nyt olen jo aloittanut laskiaspullien kyttäämisen.... Ne eivät saa päästä ohi, sillä ne sisältävät marsipaania/mantelimassaa, joka on eräs ihmisen perusravinteista. Ilman sitä ihmiskunta tuskin olisi pärjännyt näinkään pitkälle. Epäilen vahvasti, että manna, se "enkelten leipä", jota Israelilaiset söivät erämaassa ja jonka voimin he selvisivät 40 v. oli MANTELIMASSAA!
Tämän jälkeen teille on varmaankin selvää kumpaan koulukuntaan tässä asiassa kuulun. Ei ne olis hillolla pärjänny......

Ja sitten peitto. Se on valmistunut.
Elizabeth Zimmermanin kirjasta The Opinionated Knitter.
Lankana Gjestal Naturgarn no 1
Menekki 700 g
koko 90 cm x 130 cm

tiistai 3. helmikuuta 2009

Mihin meni tammikuu?

Huomasiko joku jotain tammikuuta?

En ole ollut täysin toimettomana, mutta dokumentointi vähän jumittaa....
Tämä on hihatus, osa 1. siis toinen puoli. Ohjetta ei ole, joten katsotaan mitä tulee. Hihassa on kissanraatelukuvio... Lankana FleeceArtistin Cashlana oliivin värisenä. NIIN pehmeää ja NIIN kallista.



Tämä taas on SE villapaita/takki, jota olen jo väsännyt jonkin aikaa. Rowanin Yorkshire Tweed... tämä neule katosi jonnekin pitkäksi aikaa, mutta nyt löysin sen ja jatkuu....

Hobbooks-kaupasta löysin tuollaisen koruntekijän perustekniikkakirjan ja väsäsin yhden harjoitelman hopealangalla helmiä kiinni toisiinsa.
Tuo on vaikeaa. Minä en ole varsinaisesti mikään tumpelo näpräyksessä, mutta kyllä tuossa joku vuosi tulee menemään ennen kuin tekniikka hioutuu.
Varsinaisesti tämä on terapiaa minulle niikuin monille muillekin. Mieli liikkuu irtonaisena ties missä vihreillä niityillä ja silmät lepää kivien ja helmien väreissä. Kunnes sitten alkaa tarvita silmätippoja kun ei muista räpytellä ja silmät kuivuu paikoilleen. No, elämä on.