Kissaposeerausta

Viljamylly

Kiire...kiire...kiire... koko viikonloppu meni messuilla seisoskellen, MUTTA sain vihdoin hyppysiini viljamyllyn. Olen havitellut sellaista jo vuosia nyt sen sitten tein. Siis ostin.
Olin jonkun sortin luomuhippi jo 80-luvulla ja aina välillä palaan "juurille". Turha tässä nyt on ruuan tehotuotannosta ja tyhjistä ravinteista paasata, kylla te tiedätte.
Pellillä on nousemassa koesämpylät ja vanhat jauhot on roskiksessa. Leivonta noilla jauhoilla saattaa vaatia vähän harjoitusta....
Tämä esittää huivia. Se on ensimmäinen "pitsihuivini" ja siinä on niin paljon ylimääräisiä reikiä, että ajattelin hävittää koko tekeleen, mutta venyttää kuitenkin ensin, josko siitä olisi apua.... Tumman keltaista Dropsin alpakkaa, sääli hyvää lankaa. PS. Kissat on lukittu parvekkeelle toistaiseksi....
Tämä on kolmas pitsihuivini. Siitä pitäisi tulla Zetor.... Lankana Fleece Artistin rubiini SuriBlue. Ihana lanka... vyyhdissä n. 600 m. Pehmeää kuin hevonen. Lienee tarpeetonta sanoa, että väri ei toistu tässä oikein... Mutta tuolla kaupan sivulla värit on aika oikein.
Kesällä yritin ensimmäisenä huivinani tätä Jatan Zetoria ja purin sen ainakin 5-6 kertaa. Sitten heitin puikot jorpakkoon ja mökötin pari päivää. Kirjasta Victorian Lace Today löysin sitten tuon keltaisen huivin mallin. Olisi ehkä pitänyt kokeilla pannulappua ensin....
Ja jos joku nyt miettii mikähän mahtoi olla toinen pitsihuivini, niin sehän oli Mannerheim ja Päivänsäde, joka on jo esitelty aiemmin.

Syksy saa... trala-la-la-laa...

Syksyllä ihmisen ajatukset näköjään ilmentyvät tietyn värisinä. Postin täti toi Titityyltä ShibuiKnitsin Merino Kidiä, joka on aivan syötävän väristä. Tarkkaavainen blogin lukija saattaa huomata, että väri on sama kuin langassa, joka tarttui matkaan Tampereelta alkuviikosta. Mitenhän tuota väriä kuvailisi.... kurpitsa, hunaja, konjakki, sinappi, p...a, höm..... ihana väri joka tapauksessa, eikä sovi mulle ollenkaan. Aika hyvä pari kuitenkin harmaille väreille...

Muistattehan Muumipeikon esi-isän, sen joka asuu kaakeliuunin takana. Tuossa se on sohvan selkänojalla.

Huivi ja hermot kireällä

Tässä pingottuu (pingoittuu?) Mannerheim ja Päivänsäde. Siis se on huivin nimi, ei kissojen. Kissa ovat Kutvonen ja Sylvi.




Huivin pingotus kissojen kanssa pingottaa myös ja mahdollisesti ainoastaan hermot.
Tämä kuvasarja vastaa noin 30 sekuntia siitä menosta, joka jatkui ja jatkui jajatkuijajatkui...
Sitten kun tuo ruskeakorvainen oli pariin otteeseen teroittanut kynsiään huiviin ja olin kuullut muutaman "klik", kun se nyppi nuppineuloja pois ja heitti jonnekin, hermostuin totaalisesti ja peitin komeuden lakanalla, jonka alle ne tietysti pyrkivät, mutta petasin sen maton reunojen alle ja peitin reunat huonekaluilla..... eikä ollut yhtään hiki. haha.

Langat ovat oopiumia

Jos maailmasta loppuisi lanka pärjäisin omavaraisena useita vuosia.
Käväisin nopeasti Tampereella ja nopeasti mukaani tarttui kurpitsan väristä ohutta Pirkka-lankaa ja vähän hahtuvaa, sitähän voi aina tarvita johonkin.
Ja postin täti toi Fleece artistin Suri Blueta yhden vyyhden rubiinin värisenä. Siinä on n. 600 m ja siitähän voisi saada jotain.... pienen huivin?
Langat (noin yleensä) on hirveän kalliita. Mutta ehkä ne tarkoitettu sellaisille, jotka tekevät yhtä villatakkia 3 vuotta, eivätkä suostu aloittamaan uutta ennen kuin entinen on valmiina. Sitten olemme me, joilla on sekatavarakaupan verran puikkoja, joilla kaikilla on just meneillään jotain ja kaiken maailman arkkuja ja laatikoita ja kaappeja ja sängynalusia täynnä lankaa odottamassa tulevaa.
Meille lanka on kallista, koska sitä on koko ajan saatava lisää. Lanka on huumetta.
Ihmiset kirjoittelevat blogeissaan kuin uhkapelurit, olen lakossa, en osta mitään, olen lankadieetillä, tässä kuussa en osta yhtään lankaa......
Uskokoon ken haluaa. Minä olen käynyt Las Vegasissa ja tiedän millainen ihminen pohjimmiltaan on!

The Cat

Päivänsäde ja Mannerheim

Sarjassa Suomen armeijan pitsihuiveja: Päivänsäde ja Mannerheim