Blogeissa pidetään matalaa profiilia elämän kääntöpuolista. Joskus kuitenkin todellisuus iskee kovaa ja itse mielelläni luen toisten elämästä myös näitä toisia puolia. Se tuo teidät ihmiset jotenkin lähemmäs...Eilen olin hautajaisissa. Ystävien vanhin poika Joonas 23 v. Kaikessa kamaluudessaan päivä oli kaunis kuin kukkanen ja hautajaiset täynnä toivoa jälleennäkemisestä, niin kuin vain kristittyjen hautajaisissa joskus voi olla....
When blogging people usually keep low profile about the dark side of life. Sometimes however the reality strikes hard and I personally like to read about these things also. It brings you people a little closer...
Yesterday I was at a funeral. The oldest son of our friends Joonas, 23 years old. The day was beautiful as a flower in all its terribleness and the funeral was full of hope of meeting again... just like it sometimes can be in a christian funeral.
2 kommenttia:
Juuri näin.
Nuoren ihmisen poismeno koskettaa erityisesti. Elämähän on valoa ja varjoa, juuri siinä suhteessa minkä pystumme kestämään ja ymmärtämään. Enkeleitä Sinulle
Lähetä kommentti