Vuosi alkoi

Vuosi on alkanut sekalaisissa merkeissä.
Isoja asioita tapahtuu yksityisesti ja yleisesti. Työpaikka on vaihtunut ja lähi-idässä vaanii kriisi. Israelin tilanne huolestuttaa ensisijaisesti siksi, että Jersalemissa asuu sukulaisia ja toiseksi koko maailman tasapainon kannalta. Kaikki kun haluavat sekaantua sen pienen pläntin asioihin.

Uuden työpaikan myötä elämään on kuitenkin hiipinyt sellainen innostuneen odottava hihitys, joka kulkee pohjavirtana kaiken alla. Vuoden ensimmäisenä päivänä istuin tapani mukaan aamulla juomassa kahvia ja tuijotin helmiä. Sitten jossain unen sekaisessa horteessa ilmestyi pöydälle vuoden ensimmäinen koru. Koruilla ja helmillä tuntuu olevan oma tahto. Ne vaan ilmestyvät yhteen ja ilmoittavat pysyvänsä siinä. Välillä niiden kanssa joutuu tappelemaan tosissaan.
"EI, sinä et tule tähän koruun!"
" Tulenpas!"
" Etpäs tule!"
" Olen jo, enkä muuten lähde mihinkään."
" Huokaus."
Vuoden ensimmäinen koru tuli salakavalasti hiljaa minun vielä ollessani unen ja valveen rajalla. Ehkä juuri siksi se pääsi niin pitkälle kenenkään keskeyttämättä....

Varmaan monet tunnistavat tämän ilmiön. Asioilla, joita minä mielestäni teen tuntuukin olevan oma tahto. Piirustukset tuntuvat välillä tulevan kynästä, maalaukset pensselistä, neuleet puikoista ja kirjoitettu teksti ties mistä.


Olin juuri aikeissa purkaa tämän korun, koska se kaikessa kirjavuudeesaan ja koristeellisuudessaan ei lainkaan edusta mitään sellaista minkä haluaisin allekirjoittaa. Sitten kuitenkin tulin ajatelleeksi.... ehkä tämä on hyvä säilyttää todisteena alitajunnan tilasta vuoden ensimmäisenä päivänä. Värit ovat positiiviset ja iloiset. Ilmassa on uuden tuntua ja kevään odotusta. Hmmm.

Ensimmäisen työpäivän aamuna perjantaina tapahtui kuitenkin jotain kamalaa. Tämä koru ilmoitti tulevansa kaulaan.
"Et tasan tule!"
"Tulenpas. Minä edustan uutta alkua ja positiivista asennetta."
"Sinä et tule mukaan! Kukaan ei ota vakavasti ihmistä, jolla on tuollainen kaulassa. Näyttää ihan prinsessalta."
"Minä tulen, älä aina jänkää. Pieni nöyryys on vain hyväksi."
"Tämä ei ole PIENI!"
Keskustelu korun kanssa jatkui pitkään ja oveltakin piti kääntyä pariin kertaan, mutta mukaan se tuli... kukaan ei sanonut mitään, tuijottivat vaan epäluuloisen näköisinä.

Mitähän seuraavaksi?
Toivon, että puikoista ei tule villahousut tai jotakin vielä pahempaa....
Nyt alkuun tuli Noro-sukat. Ne on ihanat. Jos joku vielä keksisi mistä tuota lankaa saisi vohkittua vähän halvemmalla.... Ulkomailta tilattuna tulee postimaksut ja kotimaassa maksaa muuten vaan miljooonan. Kureyon sock, kudottuna kerän sisä- ja ulkopuolelta aina kaksi riviä kerrallaan. Ei ole oma keksintö.... en vaan muista mistä luin.....