
Tuotatuota. Postitäti toi tuollaisia... Amy Butlerin Love-kokoelmasta. Kaikki maailman ihmiset hehkuttavat, että ihanaa ihanaa. Tätä ei passaa ulkomaan kielelle kääntää, mutta minä suhtaudun tuohon kasaan epäluuloisesti. En ihan terveenä ollessani ehkä yhdistäisi noita toisiinsa, vai? Olen simppelimmän tyylisuunnan fani. Marimekon ja Vuokon varjossa kasvanut. Ehkä tämä pohjoinen valo saa aikaan sen, että tuollainen riemunkirjavuus sattuu päähän. Saako tuollaisia edes olla? Olisiko joku laki...? Suurin osa suomalaisista ei kestä edes pätkävärjättyä sukkalankaa, saati sitten tuollaista ja tuossa on vaan osa kokoelmasta..... Miksi sitten tilasin ne jos kerran ei miellytä. No kun tuota. Halusin. Hirvittelen niitä täällä itsekseni illat pitkät. Suomalaisen täytyy saada vähän vinkua, nyt on marraskuukin ja perinteisesti kaikki huonosti. Voi voi.
Sorry internationals but it is impossible to translate the previous text. This is the time of the year when everything falls apart. The sun is gone. In the middle of all this the Love-collection hurts my eyes. I need something more simple. Solid black or gray, it suits the mood better.... And some kind of a cave where to bury myself.
Onneksi postitäti toi myös nuo. Rauhallisempaa.
Luckily the post brought those also. More peaceful.
Todistusaineistoa päivän tilanteesta.
Some evidence of the situation in Finland.