Olen tavannut aasin

Lienee tarpeetonta sanoa, että valot on näissä kuvissa päin peetä. Toisessa liikaa ja toisessa liian vähän. Katsokaa siitä keskeltä. Yläkuvassa on lahjasukkia, mutta ne ovat miehille, jotka EIVÄT lue neuleblogeja ja tuskin ne nyt noista mitään tajuaisivat muutenkaan. Raidallisessa on piilokuvana lepakoita, mutta ne eivät erotu kuvassa, vaan ovat siis piilossa. Haha.
Sattuuko muuten joku tietämään paljonko silmukoita naisen Noro-sukkaan laitetaan? Noin suunnilleen?
Haaa!
Olinpas eilen Messukeskuksessa Kädentaito-messuilla.
Perjantai-iltana kukaan ei ole yleensä terävimmillään, mutta heräsin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran havahduin kun saavuin osastolle, joka oli täynnä Noroja. Hepuli. En ole nähnyt Noroja elävänä muita kuin ne, jotka itse omistan ja jotka ovat tulleet nettikaupasta.... Tämä oli Käsityötalo Priiman osasto ja niillä oli suunnilleen koko kokoelma, ainakin yleisimmät.
Nuo tarttuivat mukaan, Kureyon sukkaa ja Silk Garden Litea. Olisin ottanut monin verroin enemmän, huokaus, mutta ne ovat oikeasti kalliita....
Toisen kerran heräsin kun yhtäkkiä näin aasin. Ison ja pehmeän. Ja sitten toisen ja sitten hevosia ja poneja ja alpakoita ja laamoja. Jestas. Aasi oli NIIN pehmeä ja sillä oli niin pitkät korvat, että se oli oikeasti hassun näköinen. Mihin ne tarvii tollaiset korvat?
Laamat oli todella hienoja ja niidenkin korvat on omituiset. Kaikennäköisiä luojanluomia... Ja noista me tehdään sukkia?