On a very cold morning...

Hirrrveän kylmänä aamuna pikkupojat Kaapo ja Jaffa  kyttäävät lintuja... Minä kudon? Njäh...

On a cold morning the little boys Kaapo and Jaffa and watching the birds... Me knitting? Meh...

Saamattomuuden huipentuma...

...käsityörintamalla on saavutettu. Mutta olen minä näitä taukoja nähnyt elämässäni ennenkin, enkä siis heti rynnistä epätoivon suohon. Puhumattakaan siitä, että luopuisin Wollmeise-kokoelmastani tai jotain muuta älytöntä. Kesällä kyllä vähän harvensin sekalaista lankakokoelmaa naapurin tädille, joka kutoo peittoja katastrofi-uhreille Intiaan tms.
Meillä on putkiremontti. Sellaisella helpommalla mallilla eli putket kuorrutetaan sisältäpäin kirkkaan vihreällä mönjällä. Hienoa. Tämän helpommaksi ei voi homma muuttua. Onhan tässä nyt omat juttunsa, mutta ei mitään vakavaa.

The ultimate goal of unproductiveness has been reached. But I have seen these silent times before so I will not rush in to the swamp of despair. Not to mention that I have no plans to give up my Wollmeise collection or to do something else brainless...
Last summer I did give some random yarns to the neighbour granny who knits afgans to poor people in India.
We have a pipe renovation process here. This is an easier way to do it. The pipes are coated from the inside with some green stuff. Fine. It could not get much easier. There are some issues but nothing seroius.