Neljä naista vietti Bengtskärin majakka-saarella pari päivää....
Syötyään ensin liikaa kalakeittoa ja saaristolaisleipää Rosalassa he makasivat tajuttomina muinaisten viikinkien asuinsijoilla. Viikingit oli ihan pimeetä porukkaa...
Kauniilta Rosalan saarelta matka jatkui uloimmalle majakka-saarelle, kohti maan ääriä. Horisontti kirkastui kirkastumistaan...
...ja sitten yks kaks majakka. Aika iso ja harmaa. Itse asiassa melkein kaikki saarella on harmaata... tarina kertoo, että täällä oli kerran kaksi majakanvartijaa, jotka asuivat eri puolilla rakennusta, koska eivät olleet puheväleissä. Tarvittiin välittäjä viemään viestejä toiselta toiselle.
Saarella on pieniä lammikoita ja niissä pieniä kaloja.
Saaren kallioita peittää mahtava kuviointi sinapinkeltaisella sammaleella. Väritys on sama kuin taannoisessa pöllöpeitossa nimeltä "Suomen kesä". Se väritys todella on olemassa, mutta ei näköjään välttämättä tarkoita ettäolisynkkäjamyrskyinenyöäkkiähorsontissanäkyimerirosvolaiva.....
Taivas oli rajaton ja raa´an kanan värinen populaatio alkoi hiljalleen grillaantua tummemmaksi.
Yöpyjät saivat syödä niin paljon pullaa ja kahvia kuin halusivat ja sen he kyllä tekivätkin. Söivät niin paljon pullaa kuin halusivat. Ja lohikiusausta ja vaikka mitä.... Voilla ja kermalla tehtyä.
Yöllä nukuttiin ikkunat auki majakan kolmannessa kerroksessa neljän hengen huoneessa. Nukahtamisen jälkeen ei kenelläkään eväkään rävähtänyt ennen puoli kahdeksaa aamulla.
Tajuttomuus oli täydellinen.
Pahojen naurukohtausten kourissa me sitten makasimme kallionkoloissa pullat kourassa ja voi olla, että tämän lähemmäs menettyjen lapsuuden kesien huolettomuutta on vaikeaa päästä....Takapuoli on vähän kipeä kivillä istumisesta ja eräistä nimeltä mainitsemattomista auton penkeistä....
