Pöllövauvoja

Tässä on Remu 4 kk. Remu oli toinen Tuijan pikkupöllöistä ja meillä mukana näyttelyssä viikonloppuna. Remu vei sydämeni täysin. Se on aivan (!) käsittämättömän näköinen otus ja pehmeä kuin Ilun 100% kashmir-lanka.....
Tuossa alla Remun sisaruksia, keskellä Kaisu, joka myös oli mukana. Nuo ovat olleet studiossa kuvattavana ja luulen, että niiden restaurointiin ennen sitä on mennyt ehkä noin 40 tuntia....
Persialaiset eivät ole "pese- ja pidä"-kissoja...

Kissanäyttely

Huh-huh....

Kaikkeen sitä ihminen joutuu. Kissanäyttelyssä ihminen miettii mistä tässä elämässä oikein on kysymys. Uskon kissojen miettivän sitä samaa.
Sylvi onneksi pärjäsi tosi hyvin ja tuomari tykkäsi siitä kovasti. Totesi sen olevan "ihanan utuisen näköinen". Voin kertoa, että siitä on kyllä utu kaukana kun tuo hakkaa jääkaapin ovea ja vaatii kanaa...
Istuin siis tuolilla kutomassa osan päivää ja tutkin myyntikojujen hiirentekotekniikoita.

Kuvassa Sylvin sisko, Jeni joulukuun alussa ylpeänä ruotsalaisen hiirensä kanssa.
Jeni menestyi myös hyvin näyttelyssä.

Lentokissoja

Sain Pöllöltä tällaisen linkin ja on pakko todeta, että tämä piristää näin 6. paastopäivän aamuna.
Airborne cats.

Hohtoa puhelimeen

Kertun puhelinkoru... vähän hopeaa ja kukkia, paljon vaaleanpunaista.
Tämä on uusi häiriköinnin muoto.
Teen työkavereille kännykkäkoruja sen mukaan miltä he minusta näyttävät..... lupaa pyytämättä. Toistaiseksi kukaan ei ole heittänyt minua korulla, mutta varmaan sekin päivä koittaa.
Kerttu siis näyttää mielestäni tuollaiselta. Oikeastaan siihen kuuluisi vielä vaaleanpunaisia makeanveden helmiä, mutta korupiikki oli liian paksu tai reikä helmissä liian pieni...

Lampaalle kiitos

Esittelyssä Wham bam thank you lamb-kauluri, joka valmistui aamulla kahvin äärellä.
Alkuperäinen ohje Insaknitty (Ravelry-linkki) ja muita mm. Hello Yarn ja Mustaa Villaa

Lanka: Natur Uld
Puikot: nro 6
Silmukoita 28 ja kudotaan kunnes lanka loppuu tai on sopivasti kaulan ympäri...
Langan menekki 100 g = 100 m
Väri turkoosi

Yläreunaan ommeltu ohutta heijastinlankaa, joka ei näy normaalisti lainkaan, vasta valon osuessa. Katso vaikka kuvat...
Lanka ostettu Lönkan ja Annankadun kulmassa olevasta pienestä lankakaupasta Fiina tai jotain sinne päin....
Tämä ilman salamaa.. ei näy heijastinlanka...



Tässä ystäväni tekemä pöllöheijastin "tuotemerkillä" EI PÖLLÖMPI... ensimmäisissä itse leimatuissa nauhoissa luki EJ PÖLLÖMPI... sitten meni vähän aikaa hyvin ja äskettäin niissä luki EL PÖLLÖMPI. Varmaan joku globalisaation oire....
Kyllä olisi elämä tylsää jos aina kaikki menisi taiteen sääntöjen mukaan.

Vuosi alkoi

Vuosi on alkanut sekalaisissa merkeissä.
Isoja asioita tapahtuu yksityisesti ja yleisesti. Työpaikka on vaihtunut ja lähi-idässä vaanii kriisi. Israelin tilanne huolestuttaa ensisijaisesti siksi, että Jersalemissa asuu sukulaisia ja toiseksi koko maailman tasapainon kannalta. Kaikki kun haluavat sekaantua sen pienen pläntin asioihin.

Uuden työpaikan myötä elämään on kuitenkin hiipinyt sellainen innostuneen odottava hihitys, joka kulkee pohjavirtana kaiken alla. Vuoden ensimmäisenä päivänä istuin tapani mukaan aamulla juomassa kahvia ja tuijotin helmiä. Sitten jossain unen sekaisessa horteessa ilmestyi pöydälle vuoden ensimmäinen koru. Koruilla ja helmillä tuntuu olevan oma tahto. Ne vaan ilmestyvät yhteen ja ilmoittavat pysyvänsä siinä. Välillä niiden kanssa joutuu tappelemaan tosissaan.
"EI, sinä et tule tähän koruun!"
" Tulenpas!"
" Etpäs tule!"
" Olen jo, enkä muuten lähde mihinkään."
" Huokaus."
Vuoden ensimmäinen koru tuli salakavalasti hiljaa minun vielä ollessani unen ja valveen rajalla. Ehkä juuri siksi se pääsi niin pitkälle kenenkään keskeyttämättä....

Varmaan monet tunnistavat tämän ilmiön. Asioilla, joita minä mielestäni teen tuntuukin olevan oma tahto. Piirustukset tuntuvat välillä tulevan kynästä, maalaukset pensselistä, neuleet puikoista ja kirjoitettu teksti ties mistä.


Olin juuri aikeissa purkaa tämän korun, koska se kaikessa kirjavuudeesaan ja koristeellisuudessaan ei lainkaan edusta mitään sellaista minkä haluaisin allekirjoittaa. Sitten kuitenkin tulin ajatelleeksi.... ehkä tämä on hyvä säilyttää todisteena alitajunnan tilasta vuoden ensimmäisenä päivänä. Värit ovat positiiviset ja iloiset. Ilmassa on uuden tuntua ja kevään odotusta. Hmmm.

Ensimmäisen työpäivän aamuna perjantaina tapahtui kuitenkin jotain kamalaa. Tämä koru ilmoitti tulevansa kaulaan.
"Et tasan tule!"
"Tulenpas. Minä edustan uutta alkua ja positiivista asennetta."
"Sinä et tule mukaan! Kukaan ei ota vakavasti ihmistä, jolla on tuollainen kaulassa. Näyttää ihan prinsessalta."
"Minä tulen, älä aina jänkää. Pieni nöyryys on vain hyväksi."
"Tämä ei ole PIENI!"
Keskustelu korun kanssa jatkui pitkään ja oveltakin piti kääntyä pariin kertaan, mutta mukaan se tuli... kukaan ei sanonut mitään, tuijottivat vaan epäluuloisen näköisinä.

Mitähän seuraavaksi?
Toivon, että puikoista ei tule villahousut tai jotakin vielä pahempaa....
Nyt alkuun tuli Noro-sukat. Ne on ihanat. Jos joku vielä keksisi mistä tuota lankaa saisi vohkittua vähän halvemmalla.... Ulkomailta tilattuna tulee postimaksut ja kotimaassa maksaa muuten vaan miljooonan. Kureyon sock, kudottuna kerän sisä- ja ulkopuolelta aina kaksi riviä kerrallaan. Ei ole oma keksintö.... en vaan muista mistä luin.....