Talviuni

On aika syödä kuusenneulasia, kuten muumilaaksossa, vetää filtti korville ja vaipua sängyn uumeniin. Sieltä saattaa kuulua satunnaista puikkojen kilinää... tekeillä on villatakki Rowanin Yorkshire tweedistä. On vaan niin vähän valoa, että kuvia ei oikein saa...

Koiran puku

Koira-lapsi palelee, joten sille piti saada puku.
Lankana Fritidsgarn harmaana ja sama Kool-aid-värjättynä. Reunaan virkattu joukkoon vähän heijastinlankaa.
Malli = hevosen loimi minikokoisena.
Lopputulos raamatullinen viitta Joosefin malliin. Toivottavasti koiraa ei veljet työnnä kaivoon puvun takia...
Mannekiinina suivaantunut Kissatäti Kutvonen.

Lepakkolaukku

Elämää marraskuussa.... valo ei riitä kuvaamiseen edes kirkasvalolampun ja salaman kanssa. Valotusaika on niin pitkä, että pitäisi olla hievahtamatta ja hengittämättä ties kuinka pitkään.
No, sainpas kuvattua elämäni piristeen, Pikku-Ketun tekemän lepakkopussukan..... Se saapui postissa ja päätyi heti suojelemaan kerää kissoilta. Päivällä siinä on puhelimet ja töissä vetäisen sen leveästi esiin ja odotan kun kuoro kysyy: "Heei, mikä tuo on ja mistä se on tullut?"
Häh-häh.
Tekeillä on pusero tai villatakki Rowanin Yorkshire 4-ply Tweedistä, joka on lopetettu lanka, mutta sitä löytää Ebaystä kuitenkin, koska JOTKUT ovat hamstranneet.

Lepakot ovat olleet yksi suosikkihahmoistani jo vuosia ja välillä siitä on aiheutunut joitakin väärinkäsityksiäkin. Öh...
No kuitenkin. Kauan sitten pelastin päivällä lepakon nukkumasta oven päältä ja totesin sen näyttävän aivan miniatyyrisusikoiralta. Niin söpö otus. Tosin, jos se olisi räpsäyttänyt siipiään olisin varmaan pinkaissut tieheni kiitettävällä nopeudella....
Toiseksi olen aina ollut Batman-fani. Ja Mustanaamio- ja Zorro-fani jne.
Jos olisin tarpeeksi rikas, ettei tarvitsisi käydä töissä, käyttäisin aikani yhteiskunnan päättäjien pelotteluun. Ehdoton ykköshuvi! Olen kauan haaveillut sellaisesta nykyajan Punaisen Neilikan tai Robin Hoodin roolista, jossa voisi "ryöstää rikkailta" ja antaa niille jotka oikeasti elävät pärjäämisen rajoilla.
Älkää pelätkö, en ole nyt juuri menossa Westendiin tai Eduskuntaan riehumaan.... mutta ehkä myöhemmin. Haha. Vakavasti ottaen, koska oikeudenmukaisuus ei yhteiskunnassa toteudu - rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät - pitäisi asiaan ehkä puuttua, vai?

Lapaset Norosta

Melkein valmis peitto....
Nukahdin eilen sen alle kesken reunuksen kutomisen ja heräsin niin, että olin myllännyt lankakerän alleni ja ympäriinsä. Sillälailla. Se siitä kannattaako nukkuessa kutoa.
Täksi päiväksi oli luvassa ja toteutuikin pieni pakkanen. Äkkiä siis lapaset jostain. Aloitin eilen ja lopetin tänään töissä palaverissa. Kukaan ei huomauttanut mitään. Sitten ajelin kotiin päättelemättömillä lapasilla langat roikkuen. Loppu ilta kului pieneen virkkaukseen, lankojen päättelyyn ja parin napin ompeluun. Uskomatonta, samassa ajassa mikä kului yksien typerien lapasten päättelyyn olisin kutonut ties mitä... puoli peittoa. Ei ihme, että ihmiset inhoavat päättelyhommia ja välttelevät niitä viimeiseen asti. Missä se keiju viipyy? Viimeistelykeiju tai mikä se oli, joku sellainen päättelyyn erikoistunut tonttu. Kaikki käy. Paitsi puutarhatonttu.

Pikapeitto

Luulin tämän projektin kestävän pitkään, mutta toisin kävi. Aivan tajuttoman nopeatekoinen. Aloitin keskiviikkona ja nyt on sunnuntai-aamu. Koska neule on aina oikeaa ja kooltaan kaulaliinan luokkaa voi melkein nukkua ja kutoa samalla. Aivoni sisäistivät jopa sen, että viimeinen silmukka kudotaan aina nurin. Neulosta voi raahata perässään kaikkialla ja kutoa samalla. Ainoa huoli on, että kutoo vahingossa liian pitkälle eikä käänny ajoissa. Tämä on tehty 24 silmukalla, 7 puikoilla ja näyttäisi olevan noin tavallisen torkkupeiton kokoinen. Kaavaa voi suurenta tai pienentää mielensä mukaan lisäämällä tai vähentämällä alkuperäistä silmukkamäärää tai vaihtamalla langan paksuutta. Nyt sitten viimeistelykeijun luokse...

Peitto

Tekeillä on peitto Elisabeth Zimmermanin kirjasta The Opinionated Knitter. Tuo muori on aivan uskomaton tapaus ja todella tutustumisen arvoinen. Tarkoitan rouvan tuotantoa, hän itse kuoli jo vuonna 1999, mutta jätti jälkeensä tekstejä, ohjeita ja hienon esimerkin. Kirjat ovat muutenkin hauskoja luettavia ja ohjeet uskomattoman selkeitä ja helposti toteutettavissa.
Lankana on Gjestalin Naturgarn no 1 ja puikot kokoa 7.
Niin, lanka löytyi sieltä Ogelin kaupasta...

Neuleassistentit ovat mukavaa seuraa, mutta tuo viimeinen näyttää kyllä vähän kypsyneeltä...

Miehet

Hirveä juttu tapahtui tänään.
Istuin kutomassa, kun mies yhtäkkiä kysyi, että "paljonko sulla muuten menee kuussa rahaa noihin lankoihin??"
Yritin leikkiä kuollutta, mutta taisin paljastua kun huulet liikkuivat etten sekoa silmukoiden laskussa.
"Että mitä?" kysyin....
Niin paljonko menee rahaa lankoihin?
Öööö?
Ei kai kukaan voi kutoa 24-7 ilman, että tohon menee rahaa!
Tota...?
Paljonko?
Mitä? En ole laskenut?
Kai tohon nyt menee monta kymppiä?
Tota???
Sitten mies lähti ulos ja piti huutaa sen perään, että ota roskat, mutta koska olin kutomassa huusin NELJÄTOISTA, eiku ota roskat....
SE oli noloa.
Onko joku oikeasti laskenut?

Olen tavannut aasin

Lienee tarpeetonta sanoa, että valot on näissä kuvissa päin peetä. Toisessa liikaa ja toisessa liian vähän. Katsokaa siitä keskeltä. Yläkuvassa on lahjasukkia, mutta ne ovat miehille, jotka EIVÄT lue neuleblogeja ja tuskin ne nyt noista mitään tajuaisivat muutenkaan. Raidallisessa on piilokuvana lepakoita, mutta ne eivät erotu kuvassa, vaan ovat siis piilossa. Haha.
Sattuuko muuten joku tietämään paljonko silmukoita naisen Noro-sukkaan laitetaan? Noin suunnilleen?
Haaa!
Olinpas eilen Messukeskuksessa Kädentaito-messuilla.
Perjantai-iltana kukaan ei ole yleensä terävimmillään, mutta heräsin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran havahduin kun saavuin osastolle, joka oli täynnä Noroja. Hepuli. En ole nähnyt Noroja elävänä muita kuin ne, jotka itse omistan ja jotka ovat tulleet nettikaupasta.... Tämä oli Käsityötalo Priiman osasto ja niillä oli suunnilleen koko kokoelma, ainakin yleisimmät.
Nuo tarttuivat mukaan, Kureyon sukkaa ja Silk Garden Litea. Olisin ottanut monin verroin enemmän, huokaus, mutta ne ovat oikeasti kalliita....
Toisen kerran heräsin kun yhtäkkiä näin aasin. Ison ja pehmeän. Ja sitten toisen ja sitten hevosia ja poneja ja alpakoita ja laamoja. Jestas. Aasi oli NIIN pehmeä ja sillä oli niin pitkät korvat, että se oli oikeasti hassun näköinen. Mihin ne tarvii tollaiset korvat?
Laamat oli todella hienoja ja niidenkin korvat on omituiset. Kaikennäköisiä luojanluomia... Ja noista me tehdään sukkia?

Koiravieras

Ensimmäinen lapsenlapsi on koira... Thank God!
Urpo on Jack Russel, noin 9 viikkoa vanha ja se ajaa kissoja takaa ympäri kämppää, vaikka on kooltaan vain 1/3 niistä. Oma koira kupsahti viime keväänä ja kissat ovat hallinneet valtakuntaa siitä lähtien (sitä ennen vallitsi Leijonakuningas-tilanne, leijonat vs. hyeenat). Koiravieraan saapuminen oli niille lievä järkytys. Ne varmaan luulivat, ettei tällaista voi enää tapahtua. Vanhemmat kissat sanoivat voi ei ja hohhoijaa ja menivät nukkumaan, mutta Sylvi jaksoi ihmetellä patterikoiraa vierailun loppuun asti. Urpolla on omakin kissa kotona ja sitä se on jo tottunut kurittamaan, mutta oikeastihan kissat aina hallitsevat, vai....

Hyeenakauluri

Ilun puodin aivan loistavsta kashmir-langasta nimeltä "Kaksi koiraa", tuli väsättyä tämä pehmeääkin pehmeämpi ja täysin kutittamattoman poolokaulus. Insipiraatio löytyi Brooklyn Tweedin irtokauluksesta, Morningside Neckwarmer. Neule on patenttia ja se tekee raidallisessa langassa tosi tosi hauskan efektin.