Calorimetry

Nuo mököttävän näköiset tapaukset ovat siis niitä Calorimetryjä eli puolipipoja. Näyttävät tosin ihan sammakoilta ja kampeloilta...Napit tulee niskaan ja siten menoksi. Tänään oli just hyvä keli testata niitä kun ulkona meinasi tuulla korvat irti päästä. Tekemiseen ei kulu aikaa juuri ollenkaan, joten kaikki heti kokeilemaan.
Näissä on n. 80 silmukkaa, lankana nuo eilen ostetut Cornwall ja Silke Alpaca, 5 puikoilla tehty ja linkki ohjeeseenkin löytyy eilisen päivän kohdalta.

Lauantai Helsingin keskustassa

Jätin auton Bulevardille ja suuntasin kohti Hobbooks-kauppaa Korkeavuorenkadulla. Ja saldo näkyy kuvassa, tosin yhteissumma oli vain vähän yli 70 euroa, kun se olisi voinut olla paljon enemmänkin neljästä kirjasta. Ja toisaalta, olisittepa nähnyt mitä kaikkea EN ostanut. Se kauppa on ihan tappopaikka.... Siellä on KAIKKI mitä ihminen on aina halunnut harrastekirjoilta! Sisustus, kokkaus, you name it.
Nuo alla olevat kuvat on sukkakirjasta ihan vaan räpsästy näytteeksi. Kirja vaikuttaa aika käytännölliseltä, eikä siinä ole mitään "kuinka kudon raidallisen sukan"-juttuja, vaan ihan asiaa.


Ja sitten uusine oppaineni mäkeä ylös ja alas Menitaan, josta nuo ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Ajattelin tsekkailla vähän sitä Calorimikälieneetä, hetkinen..... Calorimetryä Knittystä. Ensin tosta Silke Alpakasta...

Huiveja

Tämä on Jatan Zetor. Lankana Fleece Artistin Suri Blue.
Lankaa meni yksi vyyhti = 100 g = n. 600 m
Tämä lanka on kyllä jo aika luxusta, mutta olkoon.... väri on rubiini ja vaikka kuvassa ei varmaankaan näy, niin se on vähän kirjavaa eli muutamaa punaisen sävyä löytyy. Mums.
Aikaa tekemiseen meni alle viikko, mutta se johtui flunssasta, kun en ymmärtänyt mistään mitään ja istuin vaan sohvalla kädet kutimen ympärille krampanneena enkä älynnyt lopettaa ennen kuin lanka loppui.

Kun sitten eilen olin päättänyt pitää tauon kutomisessa (ainakin muutaman tunnin) eksyin Brooklyn Tweedin sivuille ja juutuin tuijottamaan Noro-huivia. No, ensinnäkään en todellakaan tarvitse lisää minkäänlaisia kaulan ympärille kiedottavia vaatekappaleita, mutta kaapissa oli neljä kerää Noron Silk Gardenia, jotka heti ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi tähän projektiin. Ja ennen kun olin ehtinyt sanoa kissaakaan oli tätä jo metri valmiina. Pitsin jälkeen vaihtelua, kun ei tarvinnut katsoa kutimeen päinkään.
Nämä ovat kaikki samaa väriä 251, mutta koska ne on ilmeisesti kehrätty "arvaa seuraava väri"-periaatteella, niin niistä saa raidallisia kun kutoo kahdesta kerästä vuorotellen. Värit tulee ihan randomisti. JA NYT MINÄ VASTA YMMÄRRÄN miten hieno lanka tämä oikeasti on!!! Useimpien Suomalaisten tapaan en pidä hysteerisen kirjavista vaatteista, mutta huivit, sukat, lapaset, pipot, shaalit....jep.
Tämä on se elämäni ensimmäinen pitsihuivi ja sen se on kyllä näköinenkin... Yritettyäni ensin turhaan kutoa Zetoria kaivoin esille aloittelijan ohjeet, mutta sain tähänkin reikiä ja koloja asiakuulumattomiin paikkoihin. Menettelee kotioloissa ja vähän taiteltuna muuallakin, ainakin pimeässä.
Dropsin tumman keltaista alpakkaa (ainoa väri minkä näin mökillä hämärässä). Jotenkin tuohon keltaiseen on yhtäkkiä herännyt puoli Suomea yhtäaikaa. Olen aina ollut keltaisen vihaaja, mutta nykyään nähtävästi muuttumassa kaikkiväriseksi... Ehkä tämä valon puute aiheuttaa ihmisessä sekavuutta.

Kissaposeerausta

Viljamylly

Kiire...kiire...kiire... koko viikonloppu meni messuilla seisoskellen, MUTTA sain vihdoin hyppysiini viljamyllyn. Olen havitellut sellaista jo vuosia nyt sen sitten tein. Siis ostin.
Olin jonkun sortin luomuhippi jo 80-luvulla ja aina välillä palaan "juurille". Turha tässä nyt on ruuan tehotuotannosta ja tyhjistä ravinteista paasata, kylla te tiedätte.
Pellillä on nousemassa koesämpylät ja vanhat jauhot on roskiksessa. Leivonta noilla jauhoilla saattaa vaatia vähän harjoitusta....
Tämä esittää huivia. Se on ensimmäinen "pitsihuivini" ja siinä on niin paljon ylimääräisiä reikiä, että ajattelin hävittää koko tekeleen, mutta venyttää kuitenkin ensin, josko siitä olisi apua.... Tumman keltaista Dropsin alpakkaa, sääli hyvää lankaa. PS. Kissat on lukittu parvekkeelle toistaiseksi....
Tämä on kolmas pitsihuivini. Siitä pitäisi tulla Zetor.... Lankana Fleece Artistin rubiini SuriBlue. Ihana lanka... vyyhdissä n. 600 m. Pehmeää kuin hevonen. Lienee tarpeetonta sanoa, että väri ei toistu tässä oikein... Mutta tuolla kaupan sivulla värit on aika oikein.
Kesällä yritin ensimmäisenä huivinani tätä Jatan Zetoria ja purin sen ainakin 5-6 kertaa. Sitten heitin puikot jorpakkoon ja mökötin pari päivää. Kirjasta Victorian Lace Today löysin sitten tuon keltaisen huivin mallin. Olisi ehkä pitänyt kokeilla pannulappua ensin....
Ja jos joku nyt miettii mikähän mahtoi olla toinen pitsihuivini, niin sehän oli Mannerheim ja Päivänsäde, joka on jo esitelty aiemmin.

Syksy saa... trala-la-la-laa...

Syksyllä ihmisen ajatukset näköjään ilmentyvät tietyn värisinä. Postin täti toi Titityyltä ShibuiKnitsin Merino Kidiä, joka on aivan syötävän väristä. Tarkkaavainen blogin lukija saattaa huomata, että väri on sama kuin langassa, joka tarttui matkaan Tampereelta alkuviikosta. Mitenhän tuota väriä kuvailisi.... kurpitsa, hunaja, konjakki, sinappi, p...a, höm..... ihana väri joka tapauksessa, eikä sovi mulle ollenkaan. Aika hyvä pari kuitenkin harmaille väreille...

Muistattehan Muumipeikon esi-isän, sen joka asuu kaakeliuunin takana. Tuossa se on sohvan selkänojalla.

Huivi ja hermot kireällä

Tässä pingottuu (pingoittuu?) Mannerheim ja Päivänsäde. Siis se on huivin nimi, ei kissojen. Kissa ovat Kutvonen ja Sylvi.




Huivin pingotus kissojen kanssa pingottaa myös ja mahdollisesti ainoastaan hermot.
Tämä kuvasarja vastaa noin 30 sekuntia siitä menosta, joka jatkui ja jatkui jajatkuijajatkui...
Sitten kun tuo ruskeakorvainen oli pariin otteeseen teroittanut kynsiään huiviin ja olin kuullut muutaman "klik", kun se nyppi nuppineuloja pois ja heitti jonnekin, hermostuin totaalisesti ja peitin komeuden lakanalla, jonka alle ne tietysti pyrkivät, mutta petasin sen maton reunojen alle ja peitin reunat huonekaluilla..... eikä ollut yhtään hiki. haha.