torstai 21. toukokuuta 2009

Tilkkutekeleet 1 ja 2


Unohtakaa mitä sanoin määrämittaisita viipaleista... ne eivät ole tarkkaan mitattuja = kokemus opettaa.
Päätin uhmata kuolemaa ja leikata kangasta. nnnnnNNNGGGGH´´...klip!
Hm? En edes kuollut.

Ajattelin unohtaa kissan peiton ja hiiren makuualustan ja tehdä neuleille omat kodit. Niitähän raahataan mukana ympäriinsä ja olelevat usein muovipussissa, joka rapisee jos yrittää kutoa salaa.
Tuo ensimmäinen on large-kokoa ja sinne menee villapaita... Vuorikankaana on lakanaa.


Seuraava taas on medium ja siihen menee alkava villapaita tai kaulaliina tms.

Vielä pitäisi tehdä sukille sopiva.


Viimeinen kuva selittää miksi tilkkutöissäkin on karvoja...

Varokaa kankaita!






Rakkaat sisaret. Varokaa kankaita! Ne ovat kauniita, kallita ja tulliposti laskuttaa vielä lisää jos on erehtynyt ahnehtimaan tilausta tehdessään.

Toisin sanoen, tilkut ovat saapuneet. Olen viettänyt aamun tuijottelemalla niitä ja tullut siihen tulokseen, etten tule pääsemään mihinkään tulokseen... Minä en nimittäin pysty leikkaamaan kangasta. Rakasta kauniita kankaita ja rumiakin mutta haluan säästää ne jos niitä vaikka tarvitaan johonkin muuhun vielä... Lisäksi ahneuteni värien suhteen on rajaton. Juuri nyt haluaisin myös punaisia tilkkuja... ja tummansinisiä ja harmaita.


Suurin osa tilkuista tuli tuollaisina valmiina viipaleina eli noin 11-12 cm suikaleina, joita saa valmiina lajitelmina täältä
JOKU voisi ajatella, että tuo on tyhmää, mutta muistan historian hämärästä, että tilkkujen leikkaminen on todella työlästä ja jos niitä jostain saa valmiina määrämittaisena, niin tilaisuus kannattaa ehkä hyödyntää, ainakin työssä käyvien ( nimimerkki "mehut pois päivittäin").



Muutaman otin sitten myös ½ jardin (tai mikälie) palana...


Sitten järjestelin niitä kuvausta varten ryhmiin. Tämä on Pikku-Ketun ohje, jotta edes vähän saisi hahmotettua mitkä voi laittaa samaan tekeleeseen ja mitkä ei. Kun nyt katsoo noita melko rajallisia (mielestäni) ja neutraaleja (mielestäni) värejä, niin luulisi ettei tuossa ole paljoa valinnan varaa. Yllättäen näin ei kuitenkaan ole ja lisäämällä tai poistamalla jonkun muuttuu koko homma toisennäköiseksi. AAAAK! Toisin sanoen: tämä voi kestää.... ehkä teen ensin kissalle pienen peiton? Mutta mistä väreistä? Etten sitten käytä jotain sellaista mitä myöhemmin tarvitsen johonkin muuhun... Ehkä ensin hiirelle alusta? Mutta mistä väristä?

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Huopalaukku




Joku saattaa muistaa syksyllä kudotun ja huovutetun laukun... Se alkoi silloin näyttää liian kirkkaalta ja jotenkin väärältä talvea vasten, joten jäi odottamaan kevättä ja viimeistelykeijua. Tänään se tapahtui. Vuoraus, vetoketju, kahvat ja kaikki. Muoto ei ole ihan tasainen, mutta en enää kestä ajatusta odottelusta. Lankana oli enimmäkseen Novitan Huopanen, jossa eri värit kutistuvat eri lailla ja lisäksi vielä Fritids Garnia siellä täällä...
Malli on omasta päästä, mutta neulekuvio on kaapattu Ravelrystä, jostain sieltä.... Ruutukuvio, jota oli tosi kiva kutoa. Viimeisessä Interweave Knitsissä oli toisenlainen laukku s. 86, mutta samalla menetelmällä... Menetelmä löytyy myös (alunperin?) Vivian Hoxbron (Höxbro Tanskalaisella ööllä) kirjasta Knit to be Square.

Vuorina on sama lakanakangas kuin edellisessä laukussa. Vetoketjun päässä heijastinta. Kahvat Menitasta.

Harjoitustehtävä



Tilkkukankaita maailmalta odotellessa harjoittelen ompelua laukuilla. Tässä numero 1. Pikkuketulta saamien vihjeiden perusteella löysin tämän Oh, Franssonin sivuilta. Muutin kaavaa ihan vähän niin, että laukusta tuli syvempi. Että mahtuu kutimet. Ja eväät.
Ompeleminen on vaikeaa. Ei itse ompeleminen, mutta sen miettiminen, että miten päin pitää tehdä jos haluaa laukun lopulta oikeinpäin ja kuviot ulospäin....
Pahoittelen karmeaa kuvaa, mutta ovessa on peilit ja koko ompelupöytäkomeus näkyy taustalla... Muualla oli muita katastrofeja näkösällä, joten antaa olla. Parvekkeella on mm. vessanpönttö, koska kylppäristä halkesi putki jne,.
Kankaana on IKEAn kangas, joka on sopivasti just paksua, että kassi tuntuu tukevalta, vuori on lakanaa ja nappi on Eestiläinen katajanappi.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Sylvi huovutti kainalonsa


Tuo kuvassa esiintyvä kerä on Ufon väristä KidSilkiä Menitasta. Oli pakko ottaa tuo kerä, uskomaton väri. Jos hämyn värisen kaulalerpakkeen tekisi... talvihan on kohta tulossa taas. Anteeksi. En sano sitä enää.

Sylvi huovutti kainalonsa ja oli kamala homma selvittää ne. Onneksi on kaiken maailman ratkojia ja Furminatoreita talo täynnä. Kolmesta kissasta lähtee tähän aikaan vuodesta aika paljon karvaa, en edes uskalla ajatella miten menee Tuijalla ja muilla, joilla on "hieman" enemmän kissoja. Ragdollit ei yleensä mene takkuun, Sylvi on ensimmäinen jolla on huopaongelma. Haha. Minun huopaongelmani on kadonnut ts. en löydä mistään huovutusvilloja, ehkä ovat viime muutossa kadonneet...



Ajattelin liittyä FUFOon, mutta luettuani useita blogeja minulle tuli niin hirveä olo niissä esitellyistä keskeneräisistä kummajaisista, että päätin vielä miettiä asiaa. Terveys ei ehkä kestä, mielenterveys.... Blogit yleensä inspiroivat milloin mihinkin, mutta nuo fufoilut saivat vaan ajattelemaan mitä kaikkea voisin itse työntää juhannuskokkoon.... Kaapin perällä vaanii yhtä ja toista. Joillakin on luuranko kaapissa, toisilla keskeneräinen käsityö, tai useita kymmeniä.
No, ei se ehkä ole niin vakavaa. Nehän on vaan käsitöitä. Nykyisistä neuleista käytän melkein kaikkia, mutta näin ei ole aina ollut... Ihanaa kuitenkin tietää etten ole yksin. On kaikenmaailman lankahamsteria sun muuta kahjoa. Viimeisin kajahdukseni on, että tilasin kankaita tilkkutöihin. Ainoa lohtu on se, että jos tulee pandemia tai kolera-epidemia tai muu maanvyöry, niin olen omavarainen :)

Haaste: Tuntomerkit

Laitan tähän alkuun kuvan itsestäni.....

Kio on siis haastanut minut latelemaan tuntomerkkejäni. Miten voin pysyä salaisena agenttina jos paljastan itseni? En tiedä onko muilla tällaisia oireita, mutta vältän laittamasta tunnistettavia neuleita päälleni käydessäni lankakaupoissa ja vilkuilen sivuilleni miettien kuka kukin kaupassa asioivista on. Tämän tasoinen jännitys on juuri hermoilleni sopivaa. Oikeasti olisi kyllä hauska tavata muita....

1. KOKO: 169 cm ja riittävästi painoa eli keskipaksu tai puolipaksu, keskikohdasta pehmeä. Ja siinä on useimmiten ontto kohta, johon voi laittaa suklaata tai kakkua. Syön mitä lystään ja välillä urheilen itseni ohueksi. Viimeaikoina en ole jaksanut kun aina pitää kutoa.

2. NÄKÖ: Oletan, että tässä tarkoitetaan ulkonäköä.... Näkö on kyllä hyvä. Ulkonäkö sen sijaan alkaa rapistua pikkuhiljaa. (Toinen tyttäristä on Suomen euroviisujoukkueen Manna, siitä voi mallata ... En oo kyllä sen näköinen ja oon vähän vanhempikin. Enkä blondi. Anteeksi, tämä mainos oli ihan pakko laittaa tähän. Siis se on oikeesti euroviisuissa. IIIIK! En tiedä onko se hyvä vai paha???)
No niin asiaan. Tukka: Lassiekoiran värinen lyhyt. Posket pyöreät.
Ikuinen radikaali (taistelen oikeuden puolesta hautaan asti) , EI korkokenkiä, EI kiiluja (paitsi heijastimia), EI sukkahousuja. Kannatan avaruusvaatetusta. Haalareita vaan päällekkäin eri paksuisista materiaaleista. Nyt just olis harmaa trikoohaalari, ehkä college-kangasta ja tuuli/sadekuori valkoinen tai musta. Trattis varmaan ommella sellaiset. Olen heikkona heijastimiin tai heijastaviin matskuihin. Mitäsesittenoli?

3. Vaatteet: ai, no oikeesti. aika sekalaiset. Kun ei ole noita kerroshaalareita, niin flanelliset yöpuvun housut on lempparivaate. Sitten jotku khakihousut, yleensä miesten ja t-paita ja villatakki. Geelikynnet yleensä ainoa koru.... Neulehuiveja joka lähtöön ja villasukat.

4. Luonne: Työkaverit ei kuulemma jaksa kun ajattelen liikaa. Ilmeisesti ääneen. Näytän julmalta mutten ole, bussissa vaan kännikalat aina sanoo "älä kuule tyttö näytä niin vihaselta". En ole ollenkaan vihainen, mutta ehkä rypistelen ajatellessa niitä syntyjä syviä... Rakastan eläimiä ja aikaisemmin olin sitä mieltä, että ihmisiä ei tarvita. Nykyään pidän myös ihmisistä, ne ovat aika hupia välillä. Nuorempana suutuin ennen kuin toinen oli saanut lauseen loppuun. Nykyään en suutu juuri koskaan. Paitsi kun joku on idiootti. Ja virastoissa. En kyllä käy niissä koskaan.

Mietin kenet haastaisin....

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Kertaalleen syöty pinaatti

Tämä on päivän taide-elämys.



Meneillään on muutamakin juttu samaan aikaan. Rowanspun 4 ply, jota tuli joskus Cucumberpatchin alesta on väriltään käsittämätöntä. Ei välttämättä huonoa, mutta kerrankin en tiedä minkä väristä joku väri on??? Kerran syöty pinaatti? Suohirviö? Sorsankakka? Entinen merilevä? No, siitä tulee slipari...


Sitten tein Clapotiksen itse Kool Aidilla värjätystä Kamenasta ja lyhyisiin päihin väkersin puuhelmiä. Kamenaa meni yksi vyyhti (ei ois ollu enempää tuota värimallia) ja ohjetta en enää alun jälkeen juurikaan katsonut sillä seurauksella, että hökötys on kapeampi toisesta päästä. Ei sitä kyllä huomaa jos ei vedä suoraksi. Ohjeessa taitaa olla jotain virhettä tai sitten muuten vaan silmät haritti, mutta se ei ihan täsmännyt, joten laitoin sen syrjään, siis ohjeen. Tuon kutominen oli kyllä kivaa, joten taidan tehdä uuden...


Sitten eksyin keskustan Menitaan ja löysin turkoosia Sivillaa (30% silkkiä/70% villaa) ja siitäkin tulee slipari... eläköön kevät ja lämpimät kelit! Sokerina pohjalla ihan hirveä posliinikissa Pariisin kirpparilta. Siinä on kuitenkin jotenkin harvinaisen onnistuneena tiivisteenä tuo kissan kissan syvällisempi olemus.... vai?